Kotivara on termi, josta puhutaan lähes aina ruokana ja vetenä. Kysy keneltä tahansa, mitä hänen kotivaransa sisältää, ja vastauksessa on säilykkeitä, vesikanistereita ja ehkä retkikeitin. Valo mainitaan sivulauseessa, jos sitä mainitaan lainkaan. Taskulamppu on silti varuste, jota tarvitaan ensimmäisenä.
Marraskuinen sähkökatko alkaa nimittäin pimeällä. Kello on viisi, hissi seisoo ja taskulamppu on autossa. Valaisinkalusto kannattaa siksi ajatella samalla tavalla kuin muut varusteet: mitä on, missä se on ja toimiiko se ilman verkkovirtaa. Käydään läpi, mitä viranomaisten varautumislistat sanovat valosta, mikä kalusto kestää vuorokauden katkon ja mihin kynttilä siinä joukossa sopii.
Mitä virallinen lista sanoo kotivarasta
Mittatikkuna on kolme vuorokautta. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK muotoilee varautumisohjeensa suoraan: ”Kodeissa tulisi varautua pärjäämään itsenäisesti ainakin kolme vuorokautta häiriötilanteen sattuessa.” Sama mitta toistuu myös ruoan ja veden ohjeissa. Kotivara ei silti ole erillinen hätävarasto kellarissa vaan tavallisten, käytössä kiertävien tuotteiden riittävä varasto. Määritelmä on käytännöllinen, koska se siirtää painon hankinnasta määrään: kotivaraan kuuluu se, mitä kotona jo käytetään, kunhan sitä on kolmeksi vuorokaudeksi.
Valo on listalla, mutta helppo lukea ohi. SPEK nimeää varautumistarvikkeisiin ”paristoilla toimiva radio, taskulamppu ja paristoja”. Sähkökatkoa käsittelevällä 72 tuntia -sivulla luettelo on vielä konkreettisempi: kotoa pitäisi löytyä ”taskulamppuja, pattereita, kynttilöitä ja tulitikkuja”. Neljä nimikettä: kaksi ensimmäistä kuuluvat taskulamppuun, kaksi jälkimmäistä kynttilään. Järjestys kannattaa panna merkille.
Listan tavara on arkitavaraa. Valoa koskevalla listalla on erikoisvarusteiden sijaan tavaraa, joka mahtuu eteisen laatikkoon ja jota myydään joka kaupassa. Juuri siksi jokainen kohta kannattaa lukea erikseen: nämä neljä on karsittu välttämättömiksi.
Ensisijainen valo on paristokäyttöinen
Taskulamppu ja otsalamppu, ei kumpikaan yksin. Taskulampulla suunnataan valo sinne, minne katsotaan. Otsalamppu jättää kädet vapaiksi, kun sulaketaulua tai vesikanisteria käsitellään pimeässä. Yksi valaisin asukasta kohti on käytännöllisempi mitta kuin yksi per talous, koska sähkökatkossa kaikki eivät istu samassa huoneessa. Kumpikin kannattaa sijoittaa niin, että se löytyy pimeässä ilman etsimistä: eteisen laatikko toimii paremmin kuin varaston pohjalla oleva retkilaatikko.
Paristot kiertävät, eivät odota. Merkitse pakkaukseen ostopäivä ja pidä varasarja samassa paikassa kuin valaisin. Tarkista samalla koot: kaksi lamppua eri paristokoolla tarkoittaa kahta erillistä varastoa. Valoa tarvitaan ensin tiloissa, joissa ei ole ikkunaa, eli eteisessä, kellarissa ja varastossa. Moni säilyttää samoissa tiloissa muutakin kalustoa, ja esimerkiksi asekaapin sijoitus ja kiinnitys kannattaa harkita niin, että kaapille pääsee ilman kattovalaisinta.
Kynttilän rajattu rooli
Kynttilä on listalla, mutta sillä on rajattu rooli. 72 tunnin sähkökatkolista mainitsee kynttilät ja tulitikut nimeltä, ja kynttilöitä on kodeissa usein muutenkin: tavallinen tuikku ajaa saman asian kuin Kaurilan Saunan käsintehdyt mehiläisvahakynttilät. Kotivaran logiikka pätee tässä samoin kuin ruoassa, eli kaapissa on jo tavaraa ja kysymys on määrästä sekä siitä, löytyvätkö tulitikut samasta paikasta. Rajaus tulee toisesta suunnasta: Tukesin mukaan Suomessa sattuu noin sata kynttiläpaloa vuodessa, ja kuolemia on sattunut joka vuosi.
Palava kynttilä on aina avotuli. Tukesin ohje on lyhyt ja jyrkkä: ”Palava kynttilä on avotuli, siksi sitä on pidettävä silmällä. Polta kynttilöitä vain niissä tiloissa, joissa oleskellaan.” Tämä rajaa kynttilän pois juuri siitä käytöstä, johon sitä pimeällä helpoimmin ajattelee, eli yövaloksi tai käytävän valaisimeksi. Sammuta kynttilät tukahduttamalla, kuten Tukes neuvoo.
Jalka ja alusta ratkaisevat enemmän kuin kynttilä. Tukes ohjeistaa valitsemaan kynttilänjalan, ”joka ei kaadu eikä pala”, ja luettelee parhaiksi materiaaleiksi metallin, lasin, posliinin ja kiven. Kynttilät sijoitetaan ”palamattomalle alustalle siten, ettei lähellä ole mitään syttyvää”. Varautumiskäytössä kynttilänjalka kuuluu siis varusteisiin siinä missä kynttilä itse. Kaksi tuikkua ilman kunnollista jalkaa on huonompi varustus kuin yksi tuikku metallijalassa keittiön pöydällä.
Yksi huone kerrallaan. Pitkässä katkossa houkuttaa sytyttää kynttilä useampaan huoneeseen, jotta huoneesta toiseen pääsee ilman lamppua. Tukesin rajaus kääntää tämän toisin päin: valaistuun huoneeseen jäädään, ja siirtymät hoidetaan taskulampulla. Käytännössä kynttilät kuuluvat siihen huoneeseen, jossa illan istutaan, ja tulitikut samaan paikkaan niiden kanssa. Sytytyslähde eri kaapissa kuin kynttilät on tavallinen puute, joka paljastuu vasta pimeässä.
Valo ja työvalo ovat eri asia. Kynttilä riittää siihen, että huoneessa näkee liikkua ja istua. Sulaketaulun merkintöjen lukemiseen, oikean paristokoon etsimiseen laatikosta tai mihin tahansa käsillä tehtävään se ei riitä. Nämä tehtävät vaativat suunnattavan valon. Siksi paristolamppu on kotivarassa se väline, jolla asiat hoidetaan, ja kynttilä se, joka pitää huoneen valaistuna sillä välin.
Kynttilän vahvuus on riippumattomuus sähköstä ja paristoista, heikkous valvonnan tarve. Nämä kaksi määrittävät roolin: kynttilä sopii lisävaloksi huoneeseen, jossa joku on hereillä, eikä se korvaa paristokäyttöistä valaisinta.
Usein kysytyt kysymykset
Kuinka monta taskulamppua kotivaraan tarvitaan?
Vähintään yksi asukasta kohti ja lisäksi yksi kiinteään paikkaan, josta se löytyy pimeässä ilman etsimistä. SPEK listaa varautumistarvikkeisiin taskulampun ja paristot erikseen, mikä kannattaa lukea muistutuksena: lamppu ilman varaparistoja on puolikas varuste. Otsalamppu kuuluu samaan joukkoon, koska se vapauttaa kädet. Määrä on helpompi perustella henkilöä kuin huonetta kohti, sillä katkossa yksi menee kellariin ja toinen jää keittiöön. Kiinteä paikka painaa silti enemmän kuin kappalemäärä: pimeässä etsimiseen menee aikaa juuri silloin, kun sitä on vähiten.
Riittääkö puhelimen taskulamppu sähkökatkossa?
Hetkeksi kyllä, vuorokaudeksi ei. Puhelin on sähkökatkossa myös tiedonvälitysväline, ja valaisinkäyttö kuluttaa akkua, jota tarvitaan puheluihin ja tiedotteiden seuraamiseen. SPEK nostaa varautumislistalle erikseen paristoilla toimivan radion, mikä kertoo saman asian toisin päin: yhden laitteen varaan ei kannata jättäytyä. Nyrkkisääntö on selvä. Puhelin jää viestintään, ja valaisemiseen otetaan erillinen laite.
Voiko kynttilää polttaa yön yli?
Ei. Tukesin ohje rajaa kynttilöiden polton tiloihin, joissa oleskellaan, ja palava kynttilä vaatii silmälläpitoa. Yövaloksi tarvitaan paristokäyttöinen valaisin. Sama pätee tiloihin, joissa käydään vain hetkeksi: eteiseen tai varastoon jätetty kynttilä jää ilman valvontaa, minkä Tukesin ohje nimenomaan kieltää. Jos kynttilä on sytytetty, se sammutetaan ennen nukkumaanmenoa myös silloin, kun katko jatkuu. Sama koskee lyhyttä poistumista huoneesta, sillä ohje puhuu oleskelusta eikä läsnäolosta samassa asunnossa.
Mikä kotivaran listalta jää useimmin puuttumaan?
Paristot, ja tarkemmin niiden koko. Säilykkeet ja vesi on hankittu, mutta paristot eivät vastaa valaisimia tai pakkaus on tyhjä. Listalta valo ei siis puutu, koska 72 tunnin ohjeissa se mainitaan nimeltä. Se puuttuu kaapista. Ero muihin puutteisiin on selvä: ruoan vähyyden huomaa päivien kuluttua, valon puutteen ensimmäisen tunnin aikana. Yksi varasarja valaisinta kohti on minimi, ja kolmen vuorokauden mitta koskee paristoja siinä missä säilykkeitä.
Tarkista nämä tänä viikonloppuna
Käy kalusto läpi yhtenä iltana. Rahaa ei juuri tarvita, ja kuusi kohtaa riittää. Tee tarkistus pimeällä, koska päivänvalossa jokainen lamppu näyttää löytyvän.
- Sammuta valot ja etsi taskulamppu. Jos se ei löydy puolessa minuutissa, se on väärässä paikassa. Siirrä lamppu eteiseen tai naulakon koukkuun ja kerro sijainti muille asukkaille.
- Laita paristot pöydälle ja katso koot. Kirjoita pakkaukseen ostopäivä. Jos kotona on kolmea eri kokoa ja varasarja vain yhdestä, vaihda valaisinkalustoa, älä paristoja.
- Kokeile otsalamppua päässä. Säädä hihna nyt, ei pimeässä.
- Tarkista kynttilänjalat. Metalli, lasi, posliini ja kivi kestävät, eikä alusta saa olla syttyvä. Yksi kunnollinen jalka riittää useammalle kynttilälle vuorollaan, ja tulitikut kuuluvat samaan laatikkoon.
- Kierrä pimeät tilat läpi lampun kanssa. Kellari, varasto ja tekninen tila: katso, mihin valo ei ulotu ja mihin pitäisi päästä ilman kattovalaisinta. Tämä kierros paljastaa myös sen, mitä kaapin edestä pitäisi siirtää pois.
- Kokeile paristoradiota. SPEK listaa sen taskulampun rinnalle, ja katkossa tieto kulkee samojen paristojen varassa kuin valo. Tarkista, onko radion paristokoko sama kuin lampuissa; jos on, yksi varasarja kattaa molemmat.
Kun kalusto on kunnossa, jää yksi kohta. Kotivaran sisältö on kotitalouden tietoa, ja siihen pätevät samat pelisäännöt kuin muuhun kotona olevaan kalustoon, joten kotikäyttäjän OPSEC koskee myös varautumista. Tarkka luettelo siitä, mitä kotoa löytyy ja mistä, ei kuulu julkiseksi.
Valo on kotivaran halvimpia osia ja samalla ainoa, jonka kunnon näkee vasta pimeässä. Kolmen vuorokauden mitta koskee myös sitä: jos taskulampun paristot riittävät illan mutta eivät kolmea yötä, kotivara on valon osalta kesken, vaikka ruokahyllyt olisivat täynnä. Tämä on silti kotivaran helpoimmin korjattava kohta, koska yksikään listan kohta ei vaadi varastotilaa eikä erikoisliikettä.
